Huippumerkkien käsilaukuista ja arvokelloista taistellaan verkossa – löytyykö kaapistasi näitä aarteita?
Huippumerkkien käsilaukuista ja arvokelloista taistellaan verkossa – löytyykö kaapistasi näitä aarteita?
Voiko arvokkaiden käyttöesineiden hankinta olla myös sijoitus? Tällaisia ovat äidiltä tyttärelle -käsilaukut.
Kalliista käsilaukuista puhutaan usein myös sijoituskohteena. Samoin vaikkapa tietynlaisista rannekelloista. Ovatko puheet pelkkää rationalisointia luksustuotteiden himolle?
Taidehistorioitsija, esinetutkija Katja Weiland-Särmälä sanoo, että tietynlaiset käsilaukut ovat vahva statussymboli, joilla kantaja viestii monenlaisia asioita itsestään. Ne ovat ilman muuta myös hankintoja, joilla on parhaimmillaan sijoitusarvoa, hän katsoo.
– Näen, että laukun avulla kerrytetään statusta ja aineetonta pääomaa. Sillä halutaan viestittää eri asioita, esimerkiksi tietynlaista elämäntapaa tai tyylitajua. Usein vain osalle, joka osaa lukea näitä viestejä.
Yksin sijoitustuoton takia laukkuostoksille tuskin kannattaa lähteä.
Pitkä sijoitusnäkymä ei puolla trendilaukkuja. Hittilaukussa on usein vahva nykyhetken leima, mutta malli ei kestä aikaa. Klassiset mallit ja neutraalit värit ovat laukun jälleenmyyntiä ajatellen turvallisempia kuin shokkivärit.
Nahkainen kestää parhaiten kulutusta, ja koosta kannattaa valita suosituin.
Sijoitusmielessä hyviä ovat tunnetuimmat ja vanhimmat luksusbrändit. Chanel, Louis Vuitton ja Hermès, ja niiden klassikkomallit.
– Nämä kolme nostaisin kärkeen, niin sanottuina keep-forever-laukkuina.
Myös YSL, Dior, Gucci ja Balenciaga ja Chloé ovat pitkään markkinoilla olleita arvostettuja merkkejä.
Liikkeessä Louis Vuittonin perusmallin, jo 1930-luvulla suunnitellun, Speedyn hinta on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Suositun Baghunter-sivuston mukaan Speedy 25 -laukku maksoi 325 dollaria vuonna 1998, mutta 2020 jo 1 040 dollaria.
Nettiostokset vaativat tarkkuutta
Nyrkkisääntö on, että uuden laukun hinta tippuu liikkeestä ulos kannettaessa keskimäärin noin 35 prosenttia. Tosin jossain malleissa hinta sitten voi jopa nousta.
Oikean merkin ja mallin lisäksi arvon säilymiseen tai nousuun voi vaikuttaa laukkumalliin liittyvä vaikea saatavuus. Siksikin monet ostavat himoittuja laukkuja jälkimarkkinoilta eli huutokaupoista tai Facebook-ryhmistä.
Nettiostoksissa on aina riskinsä. Summamutikalla laukkuja haravoiva iskee suurella todennäköisyydellä sormensa huijauksiin. Laukkuja kannattaa mieluummin etsiä luotettavasta secondhand-myymälästä, huutokaupasta tai tutulta tai henkilöltä, joka pystyy varmentamaan laukkunsa alkuperän.
Tärkeää on, että laukussa on tallella kaikki osat ja mieluiten myös kuitti, pakkaus ja suojapussi.
Nettiostosten huono puoli on, että laukun kuntoa ei voi edeltä tarkastaa.
Ainakin Luis Vuittonilla aidossa laukussa, 1980-luvun jälkeen valmistetussa, on myös niin kutsuttu date code, numerosarja, josta voi tarkistaa valmistusajan ja paikan. On mahdollista, että näitäkin väärennetään.
Tarinat nostavat arvoa
Klassikoista klassisimpia on Hermèsin Kelly-laukku, johon sisältyy myös arvoa nostava tarina. Ruhtinatar Grace Kelly peitti kyseisellä laukulla raskausvatsansa vuonna 1956.
Myös Chanelin Boy-laukku, Karl Lagerfeldin suunnittelema malli, on nimetty Chanelin entisen poikaystävän Boy Capelin mukaan. Louis Vuittonin ikoninen Alma-laukun kerrotaan olleen alun perin suunniteltu Coco Chanelille vuonna 1925.
Viime vuonna Hermèsin harvinainen laukku – nykyään eläinsuojelullisesti kyseenalaisesta krokotiilinnahkasta valmistettu – myytiin Christie’sin huutokaupassa 145 000 dollarilla.
Hermésin Kelly-laukku.
Paljon halvemmallakin pääsee kiinni klassikkolaukkuun, kun ostaa sen secondhandina. Suosittujen Chanel-mallien lähtöhinnat ovat olleet huutokaupoissa 1 500–2 000 euroa. Louis Vuittonin Neverfullin voi saada käytettynä 600–700 eurolla ja Speedyn esimerkiksi 450–500 eurolla.
Laatulaukut valmistetaan valvotusti, käsityöläisperinteitä kunnioittaen kestämään aika ja kulutusta.
Hyvä kysymys on silti, onko mikään laukku 12 000 euron arvoinen tai 100 000 euron arvoinen. Se on jokaisen itse arvioitava. Aika moni ostopäätös, vaikka kuinka selittäisi sitä sijoituspäätöksensä, tapahtuu myös tunteen perusteella, Weiland-Särmälä huomauttaa.
Aikaa mittaava sijoitus?
Kelloharrastuksen suosio on kasvanut tasaisesti jo vuosia. Kelloakaan tuskin kannattaa mieltää sijoitukseksi perinteisessä tuottomielessä.
Osakesijoittamiseen verrattuna klassikkokellolla voi olla tiettyä etua: Arvo pysyy kohtuuvakaana ja omistustaan voi vilkuilla pitkin päivää – ajasta niin viis.
– Tietyissä Rolexin malleissa hinnat ovat nousseet viiden vuoden takaisesta merkittävästikin ja esimerkiksi Submarinerin hinta lähes kaksinkertaistunut. Sama on Audemars Piguet’n Royal Oakissa. Sillä voi tehdä useamman tonnin voiton. Kysyntä on niin kova.
Samoin Patek Philippen perus-Nautiluksen listahinta on 28 000 euroa, mutta markkina-arvo on herkästi 50 000–60 000 euron korvilla, Sami Astala, kelloasiantuntija ja Kellokonttorin omistaja kertoo.
Sami Astala on harrastanut kelloja yli 20 vuotta.
Halutuimpia malleja on lähes mahdotonta saada uutena, joten suuren kysynnän ansiosta niiden markkinahinnat saattavat olla kaksinkertaisia.
Kellomaailman huipulla olevia merkkejä, kuten Audemars Piguet, Patek Philippe, Vacheron Constantin tai Richard Mille, eivät välttämättä ole suurelle yleisölle tuttuja. Sellaisten merkkien kalleimpien mallien omistaja voi pitää ajatuksesta, että kukaan ei edes huomaa, että ranteessa on 100 000 euron esine.
Entä jos ei ole kymmeniä tuhansia? Millä summalla pääsee kiinni arvokelloon?
Astala kertoo, että noin 2 000–4 000 eurolla saa jo oikein hyviä kelloja. Edullisemmissa merkeissä Omegat ovat hyviä hankintoja – käytettyinä.
Myös käytetyt Panerei-kellot, joita saa edullisimmillaan noin reilulla 5 000 eurolla, pitävät hyvin arvonsa, kuten myös Omegaa halvemmat Tag Heuerit.
Astalankaan mukaan kelloa tuskin kannattaa ajatella sijoituksena, jolle pitäisi saada tuottoa. Kyse on kuitenkin kulutushyödykkeestä, joka tuottaa iloa kantajalleen. Lisäbonuksena on, että arvo ei laske koko ajan. Pääsääntönä on, että kelloissa isoin arvon alenema tulee kaupasta ulos lähtiessä.
– Valtaosa katsoo, miltä kello näyttää, ei koneistoa. Kellon pitää näyttää hyvältä ja tuntua kivalta.
– Sellaista asiakasta meillä ei ole joka ainakaan suoraan sanoisi, että kellon pitää näyttää myös kalliilta.
Patek Philippen Nautilus-kelloja.
Astalaa ärsyttää puhe ökykelloista, sillä kun usein viitataan kliseisiin mielikuviin välkkyvistä kulta-Rolexeista.
– Nehän eivät edes ole lähellekään kalleimpia kelloja. Meillä valtaosalle ostajista tärkeintä ei ole näyttävyys, vaan että kello sopii juuri itselle. Osa harrastaa kelloja, osa palkitsee sillä itsensä vaikka jostain onnistumisesta elämässään.
Ihan luksusta - Ulkomaat
Prinsessa Diana ja Grace Kelly tekivät käsilaukuistaan ikonisia – myös sinä voit kertoa itsestäsi laukun avulla
Fendin Baguette tuli kuuluisaksi Sinkkuelämää-sarjan myötä. Se on niin sanottu it bag eli kallis designerlaukku, jota on myyty paljon.
Fendin Baguette tuli kuuluisaksi Sinkkuelämää-sarjan myötä. Se on niin sanottu it bag eli kallis designerlaukku, jota on myyty paljon. Kuva: Antti Eintola / Yle
Käsilaukkumuoti peilaa yhteiskunnallisia muutoksia ja ajan henkeä.
Laukkuja ja pussukoita on roikotettu mukana aina. Muinoin jopa miehetkin kantoivat vyöllään pieniä pusseja, koska vaatteissa ei ollut taskuja.
Varsinainen käsilaukku syntyi kuitenkin vasta 1800-luvulla empiretyylin myötä. Naisten puvuissa vyötärölinja nousi rintojen alapuolelle, joten lanteilla ei voinut enää kantaa vyöhön kiinnitettyä pussukkaa. Se oli otettava käteen.
Tampereella sijaitsevan museo Milavidan näyttelyssä on esillä 50 laukkua sadan vuoden ajalta. Kuva: Antti Eintola / Yle
Kesti kuitenkin vielä pitkään ennen kuin käsilaukusta tuli muodikas asuste.
1920-luvulla taloudessa meni sen verran hyvin, että konttoristinkin palkalla pystyi ostamaan pienen käsilaukun. Sitä tarvittiin etenkin iltaisin, kun kokoonnuttiin klubeille tanssimaan kuohuvan vuosikymmenen muotitansseja.
Tampereen Näsilinnassa sijaitsevaan Milavida-museoon on koottu käsilaukkuja sadan vuoden ajalta. Vanhimmat ovat juuri 1920-luvulta. Vitriineissä kimaltelee lasihelmistä ja metallipunoksesta tehtyjä käsilaukkuja, jotka ovat kauniita kuin korut.
– Käsilaukut olivat hyvin pieniä. Flapper-tytölle riitti, että sinne mahtui savukkeet, rahat ja huulipuna. Pääasia oli, että laukun kanssa pystyi tanssimaan, kertoo museonjohtaja Marjo-Riitta Saloniemi.
Chanelin olkahihna vapautti kädet
Toisen maailmansodan myötä laukkumuoti muuttui hillitymmäksi ja käytännöllisemmäksi. Koko kasvoi ja laukkuja alettiin tehdä pääsääntöisesti nahasta.
Chanel-laukku on klassikko, josta on olemassa erilaisia värejä. Kuva: Antti Eintola / Yle
Sodan jälkeen esiin alkoi nousta tunnettujen suunnittelijoiden laukkuja. Yksi kuuluisimmista on Coco Chanelin vuonna 1955 lanseeraama laukku 2.55. Se on yhä edelleen yksi ikonisimpia muotiluomuksia. Se muutti myös käsilaukkumuotia pysyvästi.
– Hienot seurapiirirouvat eivät voineet käyttää olkahihnallista laukkua. Chanel kuitenkin keksi laittaa laukkuunsa olkaketjun ja niin kädet jäivät vapaiksi.
Coco Chanelille suunnittelun lähtökohta oli aina käytännöllisyys ja toimivuus. Hänen yksi mottonsa olikin: “Minä poistan sen, mitä muut ovat lisänneet.”
Chanelin laukun myötä myös hienostodaamien kädet vapautuivat tekemään jotain muuta kuin kannattelemaan laukkua.
Laukku peitti raskausvatsan
Monet kuuluisien muotitalojen laukut ovat muuttuneet ikonisiksi julkkisten ansiosta. Esimerkiksi muotitalo Hermès toi jo vuonna 1935 markkinoille nahkaisen “naisten postilaukun”. Tunnetuksi laukku tuli vasta 1950-luvulla, kun näyttelijä Grace Kelly piilotteli laukun avulla raskauttaan paparazzeilta. Postilaukku sai uuden nimen – Kelly-laukku.
Kelly-laukku saattaa maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Kuva: Antti Eintola / Yle
Myös eräs Guccin laukku on vaihtanut nimeä useammankin kerran. Alun perin laukku oli nimetty Constanceksi, mutta kun Jacqueline Kennedyn nähtiin usein kulkevan kyseinen laukku kainalossaan, ristittiin laukku Jackieksi. Vuonna 2009 Gucci nimesi laukun jälleen uudestaan. Tällä kertaa nimeksi tuli Bouvier Jacqueline Kennedyn tyttönimen mukaan. Ei mennyt kuin muutama vuosi ja laukku muutettiin takaisin Jackieksi.
Jackie-laukkuja on valmistettu monista materiaaleista ja eri väreissä. Kuva: Antti Eintola / Yle
Lady Diorin tarina on ainutlaatuinen, sillä siihen liittyy oikea prinsessa. Alun perin Diorin laukun nimi oli Chouchou. Tarinan mukaan prinsessa Diana oli tulossa Pariisiin taidenäyttelyn avajaisiin ja Ranskan presidentin puoliso etsi epätoivoisesti sopivaa lahja. Diorin muotitalo tarjosi lahjaksi laukkuaan.
Prinsessa Diana ilmeisesti mieltyi kovasti laukkuun, sillä hän käytti sitä usein. Niinpä laukku sai nimen Lady Dior.
Prinsessa Diana mieltyi tähän käsilaukkuun. Kuva: Antti Eintola / Yle
Myös populaarikulttuurilla on ollut paljon vaikutusta laukkumuotiin. Fendin Patonki-laukku sai uuden elämän Sinkkuelämää-sarjan myötä.
– Siitä tuli ensimmäinen It bag eli kallis designer-laukku, jota myytiin valtavasti, kertoo Marjo Riitta Saloniemi.
Käsilaukulla voi korostaa arvojaan
Käsilaukkumuoti on heijastanut yhteiskunnallisia muutoksia ja ajan henkeä. Laukuilla voi korostaa omaa identiteettiään ja jopa kertoa arvoistaan.
– Nykyään käytetään paljon käytettyjä vintage-laukkuja. Niillä näytetään, että ollaan mukana kestävässä kehityksessä ja suhtaudutaan kriittisesti kuluttamiseen.
Judith Leiber suunnitteli uransa aikana yli 3000 laukkua. Hänen mielikuvituksellisia luomuksiaan voi nähdä filmitähtien kädessä esimerkiksi Oscar-gaalassa. Kuva: Antti Eintola / Yle
Mitään halpoja hankintoja käytetyt laukut eivät aina ole. Niistä voi joutua maksamaan useita tuhansia euroja. Harvinaiset mallit saattavat maksaa jopa auton verran. Jotkut laukut ovat niin himoittuja, että niitä jonotetaan. Hinnasta viis.
Viime vuosina klassikkolaukkujen arvo on noussut, joten periaatteessa designkäsilaukku voi olla kannattava hankinta.
– Se voi olla ihan sijoitus, toteaa Marjo-Riitta Saloniemi.
Lulu Guinness suunnitteli tämän Punahuulet-laukun vuonna 1994. Kuva: Günther Fulterer
Muokattu 24.2. klo 8.42: Korjattu kirjoitusvirheitä